sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Lohicarpaccio

lohicarpaccio lohi carpaccio


Kun haluat valmistaa tuoreesta lohesta näyttävän ja herkullisen annoksen, lohicarpaccio on hieno vaihtoehto. Tarvitset siihen supertuoreen ruodottoman lohifileen sekä terävän leveäteräisen veitsen, jolla saat leikattua tuoreesta fileestä ohuita viipaleita. Siruunanmehuun valmistettu kastike alkaa välittömästi kypsyttää ohuita lohisiivuja. Itse suosin tässä lyhyttä muutaman minuutin kypsymisaikaa, jolloin lohi on ehtinyt maustua mutta on säilyttänyt vielä kauniin punaisen värin.


Kahden ruokailijan annokseen tarvitaan
150 g tuoretta ruodotonta lohifileen keskiosaa
1/2 dl sitruunan mehua
valkopippuria rouhittuna myllystä tai hienonnettua chiliä
Maldon-suolaa
2 rkl granaattiomenan siemeniä
2 rkl parmesaanin lastuja
1/2 dl kevätsipulia pilkottuna
pieniä rucolan lehtiä
Extra vergin oliiviöljyä
Optio: Lisää juhlavuutta saat koristelemalla annoksen lohen mädillä


lohicarpaccio lohi carpaccio


Kuivaa lohifile ja leikkaa siitä terävällä veitsellä ohuita siivuja fileen suuntaisesti. Asettele siivut tarjoilulautaselle siten, että niistä syntyy kaunis yhtenäinen ohut lohikerros ja ripottele päälle suolaa. Leikkaamista voi helpottaa laittamalla lohipalan pakastimeen puoleksi tunniksi ennen käsittelyä. Lohen tasoittaminen kauniiksi onnistuu peittämällä se tuorekelmulla ja painelemalla varovaisesti lohi tasaiseksi kerrokseksi.

Purista sitruunan mehu astiaan, mausta valkopippurilla tai hienonnetulla chilillä sekä ripauksella suolaa. Levitä näin saatu kastike leivinsudilla tasaisesti lohen päälle. Valmistele muut ainekset: irrota granaatinomenan siemenet, leikkaa parmesaanista lastuja, pilko kevätsipuli pieniksi paloiksi ja valitse pienet rucolan lehdet.

Kokoa annos asettelemalla lohen päälle rucolan lehdet, granaatinomenan siemenet, parmesaanilastut ja kevätsipuli. Pirskota päälle oliiviöljyä. Koristele halutessasi lopuksi lohen mädillä. Tarjoa välittömästi.


lohicarpaccio lohi carpaccio


tiistai 20. helmikuuta 2018

Osterit Rockefeller



Teneriffan matkalla osuimme lounaalle ravintolaan, jonka listalta löytyi retroklassikko Oysters Rockefeller. Tätä New Orleansista kotoisin olevaa herkkua ei usein ravintoloiden listoilla näe, joten olihan sitä heti maistettava. Hyvää oli, ja halusinkin tehdä tätä kotiin palattuani. Osterit Rockefellerin tapaan täytetään maustetulla pinaatti-sipuli-pekoniseoksella, päälle lisätään parmesaaniraastetta ja koko komeus gratinoidaan uunissa suussa sulavan herkulliseksi. Tämä on myös kiva tapa tutustua ostereihin, jos niitä aiemmin ei ole tullut maistettua.


Kahden ruokalijan alkuruokaan tarvitaan
8 osteria
1 rkl voita
1 viipale savupekonia
2 tl silputtua persiljaa
80 g pinaattia hienonnettuna
1 rkl kevätsipulia hienonnettuna
1 rkl korppujauhoja
ripaus valkopippuria
parmesaanraastetta
karkeaa merisuolaa uunipellille ja lautasille alustaksi, jonka päällä osterit pysyvät suorassa (voit käyttää samaan tarkoitukseen rypytettyä foliopaperia, jonka päälle asettelet osterit)

Harjaa osterit puhtaiksi kylmän juoksevan veden alla. Avaa osterit osteriveitsellä pitäen osterin kupera puoli alaspäin kämmentäsi vasten. Irrota liha ja jätä se kuoreen. Laita uunipellille leivinpaperi ja sen päälle pari kourallista karkeaa merisuolaa. Asettele osterit merisuolan päälle niin että neste pysyy niiden sisällä.


Osterien täyte

Kuumenna voi paistinpannulla ja paista siinä pekoniviipale. Leikkaa pieniksi paloiksi. Lisää pannulle pinaatti, persilja, kevätsipuli ja korppujauho. Paista miedolla lämmöllä koko ajan sekoitellen. Mausta valkopippurilla.


Osterit menossa uuniin. Merisuola auttaa pitämään osterit suorassa.

Laita seos osterien täytteeksi ja ripottele päälle parmesaaniraastetta. Paista ostereita uunin ylätasolla 250 asteessa kunnes täyte kuplii ja on vaalean ruskea. Kun asettelet osterit lautasille tarjolle, laita alle karkeaa merisuolaa, jonka avulla osterit pysyvät paremmin suorassa.







sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Ruokafiilistelyä Teneriffalla



Teneriffalta löytyy upeita ravintoloita, joissa tarjotaan paikallisia herkkuja. Niiden löytäminen vaatii ruokaa arvostavalta matkailijalta vain hieman viitseliäisyyttä, jolla hyvää kanarialaista ja espanjalaista ruokaa tarjoavat paikat löytää pizza- ja burger-paikat sivuutettuaan. Paikallinen rikas keittiö on ehdottomasti tutustumisen arvoinen, ja raaka-aineet mereltä ja maalta ovat ensiluokkaisia. Tässä poimintojani Teneriffan matkaltani sekä inspiroivia herkkuja, jotka lähtevät mukana kotikeittiöön Suomeen.









Nautimme yhden elämämme parhaista tonnikala-annoksista Almar Tenerife -ravintolassa. Ystävällinen ravintoloitsija kertoi, että heillä on supertuoretta tonnikalaa (red tuna), joka on saatu kalastajilta muutama tunti sitten. Seesaminsieminissä pyöritelty tonnikala oli pariloitu nopeasti, jolloin pinta oli paistunut rapeaksi ja sisus jäänyt meheväksi.




Almarissa tutustuimme myös kalan kanssa tarjottuun marinara-kastikkeen, jonka kanarialaiseen versioon ihastuimme: siihen käytetään tomaattien sijasta paprikaa, joka antaa kastikkeelle rusehtavan värin. Paprika yhdistettynä laadukkaaseen kalaliemeen, valkosipuliin ja persiljaan on hieno kumppani merenantimille.




Oma ensikosketukseni merisiileihin tapahtui vuosia sitten Samoksen saarella Kreikassa. Rannalla kävellessäni näin kalastajia, jotka kutsuivat minut mukaan maistamaan tuoretta saalista. He istuivat rantakivillä ja halkaisivat veitsellä piikikkäitä pyörylöitä, ja sain lusikan jolla pääsin maistamaan merisiiliä ensimmäisen kerran. Merisiilistä syödään vain punainen mäti, joka maistuu merellisen hyvältä ja täyteläisen suolaiselta.







Kun merisiilit tulivat puheeksi Almarin ravintoloitsijan kanssa, hän lupasi tiedustella kalastajilta olisiko niitä saatavilla lähiaikoina. Ilahduimme, kun kännykkään tuli seuraavana päivänä viesti: "We will have sea urchins on Wednesday". Suuntasimmekin heti Almariin ja nautimme ihania ostereita ja merisiiliä alkupalaksi sekä suuremmoista merisiilispagettia pääruoaksi. Merellinen spagetti on kotoisin Sisiliasta, kuten ravintoloitsijakin. 








La Terraza del Maressa maistoimme suosikkiamme, suikaloidussa kataifi-taikinassa friteerattuja jättirapuja. Rapua pyrstöstä kiinni, dippaus kastikkeeseen ja ah - ihanan rapea kuorrute antaa makua ja hienon purutuntuman. Tätä aion tehdä kotonakin!




Galician Style Octopus oli uusi tuttavuus, jota pääsimme nauttimaan La Terazza Del Mare -ravintolassa. Ohueksi leikatut keitetyt mustekalasiivut ladotaan keitettyjen perunaviipaleiden päälle, ja mukaan lisätään valkosipulia, oliiviöjyä sekä pimiento-paparikajauhetta. Uunissa kypsytetty herkku vie kielen mennessään! Tämä ruoka lähtee mukanani tuliaisena kotikeittiöön.




Matkallamme tutustuimme Alcalan kaupungin ravintoloihin, ja löysimme sieltä tämän mutkattoman paikallisen helmen: Casa Mon tarjoaa tuoretta kalaa ja seafoodia. Menua ei paikassa tutkita, vaan ruokalistana toimii kylmäkaappi, josta voi käydä katsastamassa päivän tarjonnan ja tehdä valinnat illallispöytään. Samainen kylmäkaappi näkyy myös kadulle (kuva yllä), mistä saattoi kätevästi tarkistaa päivän menun. Casa Monin yksinkertaisen herkullisista ruoista jäivät mieleen kampaveitsisimpukat, jotka oli kypsennetty pannulla valkosipulin ja persiljan kanssa ja viimeistelty oliiviöljyllä, sekä suuremmoiset Atlantin osterit.






Matkallamme ehdimme nauttia useita ceviche-annoksia, joihin oli yhdistetty vaaleaa kalaa ja äyriäisiä. Ihastuimme kanarialaiseen tapaan käyttää cevichessa avokadoa, joka sopii maultaan hienosti säestämään seafoodia. Kuvan annos on kruunattu lohenmädillä, joka tuo mukavan lisän makuun ja ruoan rakenteeseen.

Santa Cruz de Tenerife on kaupunki, jossa ruokaa rakastavan kannattaa saarikierroksellaan pysähtyä.  Restaurante Sagrario oli yksi suosikeistamme, ja ehdimme nauttia siellä parikin ateriaa. Perheen pitämän paikan asiakaskunnasta näytti suurin osa olevan paikallisia, mikä kertoo paikan laadusta. Palvelu on upeaa: tarjoilijalla oli aikaa kertoa meille paikallisista raaka-aineista ja antaa suositukset päivän listalta.