sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Rakastan Roomaa



Rakastan Italiaa. Jos täytyy nimetä yksi maa Euroopasta jossa haluan viettää lomani, ja jonne on ihana palata kerta toisen jälkeen, se on Italia. Kuten kaikki rakkaustarinat, on vaikea oikeastaan kertoa mistä tuo tunne lähtee. Ehkä se on kaunis maa täynnä kulttuuria. Ihanaa ruokaa ja viiniä. Ystävällisiä ihmisiä, jotka eivät väsy loputtoman matkailijoiden joukon edessä, vaan jaksavat hymyillä ja olla ystävällisiä.




Vietämme tämän vuoden talvilomaa Roomassa samaan aikaan kun Euroopan Unioni juhlistaa täällä vuosipäiväänsä. Kuusikymmentä vuotta sitten tässä kaupungissa solmittiin Rooman sopimus, josta tuli peruskivi Euroopan unionille. Kritiikistä huolimatta Euroopan yhteisö on tuonut sotaiseen maanosaamme rauhaa ja edistänyt taloudellista kehitystä. Emme tienneet juhlallisuuksista ennen kuin näimme Angela Merkelin hotellimme hississä. Me väistimme EU-johtajia, mustia autoja, turvamiehiä ja liikennerajoituksia Trastevereen, joka on Rooman Soho.




Nautimme loisteliaan lounaan auringonpaisteessa. Lounas alkoi seafood-lautasella, johon oli koottu toinen toistaan herkullisempia meren antimia. Italialaisen keittiön filosofia toteutui Anthony Bourdainin kiteyttämällä tavalla: otetaan parhaat raaka-aineet eikä pilata niitä. Niin tässäkin: osa äyriäisistä tarjottiin raakana, osa oli saanut mausteekseen ripauksen sitruuna- tai appelsiinimehua, osa marinadin. Tämä oli herkullisin elämässäni nauttimani seafood platter. Rakastan Roomaa.




Kävin ostoksilla Trasteveren kulmakaupassa ja maksaessani ostokset unohdin kamerani kaupan tiskille. Huomasin kamerani puuttuvan vasta myöhemmin nauttiessamme viiniä terassilla, enkä ollut varma mihin se oli laukustani kadonnut. Kolmen tunnin jälkeen palasin kulmakauppaan, ja sain kamerani takaisin ennen kuin edes ehdin esittää asiaani. Isoäiti tiskin takana totesi että olen "fortunata", ja oli oikeassa. Suuren kaupungin kainalossa eletään edelleen kylämäisesti, ollaan ystävällisiä ja rehellisiä. Rakastan roomalaisia.




Kauniina keväisenä päivänä lämpötila Roomassa kipuaa kahdenkymmenen paremmalle puolelle. Auringossa tarkenee lyhythihaisessa paidassa. Hotellimme edustalla rosmariinit ja muut kasvit ovat kukassaan ja kertovat että kevät on tullut. Bangladeshilainen ovimies tervehtii meitä iloisesti ja vaihdamme muutaman sanan päivän kuulumisista. Amo l'Italia!



torstai 23. maaliskuuta 2017

Risotto al Amarone




Kun Veronassa nautimme illallista mainiossa paikallisessa ravintolassa, kiinnitin huomiota siihen, että moniin pöytiin tuotiin tummanpunaista risottoa. En koskaan ollut nähnyt sellaista aiemmin, ja tarjoilija kertoi sen olevan Risotto al Amarone, Amarone-punaviinistä valmistettua risottoa. Halusin heti maistaa sitä, ja herkullistahan se oli, rustiikkisesta ulkonäöstä huolimatta. Amarone on on Veneton alueella valmistettava vahva ja täyteläinen punaviini. Amarone valmistetaan kuivatuista rypäleistä, mikä antaa viinille tunnusomaisen aromikkaan maun.


Harjoittelin punaviinirisoton tekoa kotikeittiössä, ja se on helpohko valmistaa. Valmistuksessa on tärkeää, että tuloksena on kostea, koostumukseltaan kermainen risotto, jossa riisissä on vielä purutuntumaa jäljellä. Koristelin annoksen valmistamillani parmesaanilastuilla jotta kuvat näyttäisivät kauniimmilta, mutta ne eivät annoksen maun kannalta ole mitenkään välttämättömät!





Kahteen annokseen tarvitaan
1 dl kanalientä
Maldon-suolaa
mustapippuria myllystä
50 g voita
1 pienehkö punasipuli kuorittuna ja hienonnettuna
100 g risottoriisiä
2 dl Amarone di Valpolicella -punaviiniä
50 g parmesan-juustoa raastettuna
1 rkl kermaa




Tee kanaliemi valmiiksi fondista tai kuutiosta ja mausta tarvittaessa suolalla ja mustapippurilla.

Laita paistinpannulle 2/3 voista ja paista siinä hiljakseen hienonnettu punasipuli kunnes se kypsyy ja saa hieman väriä. Lisää riisi ja sekoita noin minuutin ajan. Lisää puolet Amarone-viinistä, nosta lämpöä ja anna karamellisoitua siirappimaiseksi. Lisää kanaliemi sekoittaen pieni määrä kerrallaan niin että riisi ehtii imeä nesteen ennen kuin lisäät sitä.

Kun riisi on lähes kypsää ja karamellisoitunutta, lisää vähitellen loppu viini sekoittaen. Risoton väri muuttuu tumman punaiseksi. Lisää loppu voi, puolet parmesaanista ja kerma, sekoita. Lisää annoksen päälle loput raastetusta parmesaanista ja koristele raastetulla parmesaanilla. 

Parmesaani-lastut valmistuvat näin: Anna non stick-pannun lämmetä keskilämmöllä. Laita sille parmesaaniraastetta ruokalusikallinen, ja paina se lastalla litteäksi. Anna kypsyä rauhassa, kunnes lastu on saanut väriä reunoilta. Nosta pannu hetkeksi levyltä ja anna juuston jähmettyä. Käännä lastu ja kypsennä toiselta puolelta kunnes kullankeltainen. Nosta syrjään jäähtymään.





sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Persiljajuurta ja jättirapua



Persiljajuuri on herkullinen ja terveellinen juures, joka sopii moneen muuhunkin kuin keittojuurekseksi. Persiljajuuren maku on intensiivinen, hienostuneen aromaattinen ja persiljainen. Persiljajuurta voi käyttää juurespaistoksiin, salaatteihin ja tai vaikkapa seafoodin kumppaniksi. Yhdistin sen tällä kertaa jättirapuihin, joihin se sopi maultaan hienosti tuoden annokseen sopivasti aromaattista raikkautta ja syvyyttä.


Kahteen alkuruoka-annokseen tarvitaan
8 jättiravun pyrstöä
2 persiljajuurta
oliiviöljyä
voita
suolaa
4 valkosipulin kynttä murskattuna
1/2 sitruunan mehu
4 persiljan oksaa hienonnettuna
chiliä hienonnettuna
versoja koristeluun




Kuori persiljajuuri ja leikkaa se kahdeksaksi reilun 1,5 sentin viipaleiksi, jotka ovat jättiravun kokoisia. Laita lämpimälle pannulle oliiviöljyä ja voita, ripaus suolaa, hienonnetut persiljanoksat, yksi hienonnettu valkosipulin kynsi, sitruunamehu ja hieman vettä. Kypsytä persiljajuuriviipaleita kannen alla keskilämmössä noin 6 minuuttia kunnes ne ovat kypsyneet. Siirrä syrjään odottamaan.

Laita pannuun oliiviöljyä, 3 valkosipulin kynttä, ripaus suolaa, chiliä ja sitruunamehua. Kypsytä rapuja nopeasti molemmilta puolilta kunnes ne saavat hieman väriä.

Laita annoslautasille hienonnettu persilja, persiljajuuret ja niiden päälle ravut. Koristele annos versoilla.



lauantai 18. maaliskuuta 2017

Seafood tapas ystäville



Kun kutsun ystäviä illalliselle, suunnittelen tarjoilut niin että voin valmistaa ruoat etukäteen ja saan rauhassa seurustella vieraiden kanssa. Valmistin seafood tapas-pöydän herkut hyvissä ajoin ja toin ne kauniisti katettuun pöytään ennen vieraiden tuloa. Kaikki merelliset tapakset on valittu niin, että ne ovat parhaimmillaan huoneenlämpöisinä eikä kuumina, joten ne voivat odottaa pöydässä ruokailun aloittamista. Kaikki valmiina ihanaa iltaa ja makuseikkailua varten!



Karamellisoituja kampasimpukoita mansikkasalsalla

Karamellisoituja kampasimpukoita mansikkasalsalla


Karamellisoidut kampasimpukat rakastavat tuoreista mansikoista valmistettua salsaa! Sopiva kombo makeutta ja happamuutta saa kampasimpukoiden maun puhkeamaan kukkaan. Katso tämän herkullisen makupalan ohje täältä.

Savustettua lohta shiso-lehdellä aasialaisittain

Savustettua lohta shiso-lehdellä aasialaisittain


Shiso on aasialaisessa keittiössä käytetty kasvi, jonka maussa on minttua, basilikaa, sitrusta ja yrttisyyttä. Shiso-lehden päälle voi helposti koota vaikkapa maustetusta kalasta tai äyriäisistä maukkaan alkupalan. Tapas nautitaan sormin viemällä shiso-lehti tortillan tapaan täytteineen suuhun - helppoa ja ihanan herkullista!

Seafood tapas-pöydässä oli tarjoilla shisolehdillä savustettua lohta sekä savustettuja katkarapuja. Shiso-lehtiä on myynnissä ainakin Stockan herkusta. Lehdet tulee ennen käyttöä huuhdella ja kuivata talouspaperilla.

Savustetun lohen kumppaniksi tulee majoneesia, jonka maustoin dijon-sinapilla, raastetulla inkiväärillä, lime-mehulla, pippurilla ja suolalla. Aseta shiso-lehden päälle teelusikallinen maustettua majoneesia ja sen päälle savulohipala.  Viimeistele annos thai-basilikan lehdillä ja kevätsipulin siivuilla.

Savustettuja katkarapuja shiso-lehdellä

Savustettuja katkarapuja shiso-lehdellä


Savustetut katkaravut puolestaan saivat seuraksi majoneesin, joka oli maustettu lime-mehulla, valkosipulimurskalla, hienonnetulla korianterilla, pippurilla ja suolalla. Aseta shiso-lehdelle reilu teelusikallinen maustettua majoneesia, sen päälle neljä kuorittu savustettua katkarapua ja viimeistele annos rukolan versoilla.


Savustettua lohta shiso-lehdellä aasialaisittain

Savustettua lohta shiso-lehdellä aasialaisittain


Seafood tapas






Chilimuikkuja ja currymuikkuja valkosipulileivillä

Valkosipulileipää, chilimuikkuja ja currymuikkuja


Suomalaisista muikuista ja ruisleivästä valmistuu loistava makuelämys, joka on kerännyt vierailta paljon kehuja! Valkosipulilla maustettu pahdettu ruisleipä saa seurakseen maustettuja muikkuja. Ihastuin chili-muikkuihin ensi kerran maistettuani niitä Mikkelin kauppahallissa. Seafood tapas -pöytään valmistin muikkuja sekä chili- että curry-mausteisina.


Currymuikkuja ja chilimuikkuja valkosipuliruisleivillä

Currymuikkuja ja chilimuikkuja


Chilimuikut


perattuja pieniä muikkuja
chiliä hienonnettuna
cayenne-pippuria
oliiviöljyä
maldon-suolaa

Laita runsaasti öljyä pannuun. Öljyä tulee olla niin paljon, että paistettaessa muikut kypsyvät öljyssä. Käytä oliiviöljyä, ei missään tapauksessa rypsiöljyä. Lisää chili, cayenne-pippuri ja suola. Anna lämmetä hetki, lisää muikut ja anna niiden kypsyä öljyssä keskilämmöllä noin 4 -5 minuuttia. Siirrä muikut astiaan kastikkeineen, anna jäähtyä, peitä astia tuorekelmulla ja anna maustua jääkaapissa yön yli. Nauti muikut seuraavana päivänä tapaksena paahdetun ruisleivän kanssa.


Currymuikut

Korvaa edellisessä ohjeessa cayenne-pippuri curry-mausteella.


Valkosipuliruisleivät

Valkosipuliruisleivät


Valkosipuliruisleipäset


8 siivua juureen tehty ruisleipää, mielellään luomu, ohuista siivuista pulitettuina paloina
4 valkosipulin kynttä murskattuina
1 tl maldon-suolaa
1/2 dl oliiviöljyä

Laita paistinpannu keskilämmölle. Lisää lämpimälle pannulle oliiviöljy, valkosipulimurska ja suola. Kun valkosipuli alkaa hieman saamaan väriä, lisää leipäviipaleet ja paista molemmilta puolilta rapeiksi ja siirrä talouspaperin päälle. Tarjoa chili- ja currymuikkujen kanssa.


Chilimuikkuja ja valkosipuliruisleipää

Chilimuikkuja ja valkosipuliruisleipää



sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Avokadopizza


Avokadosta saa ihanan herkullisen pizzan. Avokadon pehmeä, viettelevä maku sopii yhdistettäväksi rukolaan ja marinoituun punasipuliin, jotka tuovat luonnetta ja hapokkuutta. Pizza toimii hienosti vege-versiona, mutta halutessasi voit lisätä siihen parmankinkkua. Kaikki täytteet lisätään vasta kuuman paistetun pizzapohjan päälle.


Pizzataikina:

2 dl kädenlämpöistä vettä
1 rkl oliiviöljyä
2 tl kuivahiivaa
4 dl vehnäjauhoja
1/2 tl hunajaa


Tomaattikastike:

1 dl tomaattipyreetä
3 rkl vettä
1 rkl oliiviöljyä

Täyte:

3 - 4 kypsää avokadoa
1/2 punasipuli
omenaviinietikkaa punasipulin marinointiin
maldon-suolaa
mustapippuria
kourallinen rukolaa
parmankinkkua (jos haluat vege-version, jätä kinkku pois)




Laita ohueksi viipaloitu punasipuli kulhoon, lisää ripaus maldon-suolaa ja omenaviinietikkaa niin että sipuli peittyy. Puristele sipulia käsillä niin että se pehmenee ja jätä marinoitumaan.

Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää oliiviöljy ja hunaja. Lisää jauhot ja sekoita käsin taikinaksi. Peitä liinalla ja laita kohoamaan lämpimään vedottomaan paikkaan. Kun taikina on kohonnut kaksinkertaiseksi, vaivaa se jauhojen kanssa.

Valmista tomaattikastike sekoittamalla kulhossa tomaattipyree, vesi ja oliiviöljy.

Kaaviloi pizzapohja ohueksi ja levitä sille tomaattikastike siten, että kaksi senttiä reunoista jää voitelematta. Tämä on tärkeää, jotta taikina kohoaa reunoilta. Paista pizza 240-asteisessa uunissa noin 12 minuuttia.

Kuivaa marinoitunut punasipuli talouspaperilla. Kuori ja lohko huoneenlämpöiset kypsät avokadot ja ripottele niille ripaus suolaa. Ota pizza uunista ja lisää avokadon lohkot, punasipuli, rukola, parmankinkku ja rouhaise päälle mustapippuria.