maanantai 31. heinäkuuta 2017

Kehittele herkkuja marjoista ja osallistu kesäkilpailuun

Kaupallisessa yhteistyössä Power Fruitsin kanssa




Kävin tänään torilla ja ilahduin nähdessäni myyntipöydillä tuoreita kauniita marjoja! Mansikoita ja mustikoita on tämän kolean kesän kääntyessä elokuuhun vihdoinkin alkanut ilmestyä kauppoihin ja toreille. Nyt onkin hyvä aika tuoda herkulliset ja terveelliset marjat ruokapöytään ja ideoida niistä ihania herkkuja. Tänään ostetuista makeista mansikoista tuli popsittua osa heti sellaisenaan. Marjoista saa ihania jälkiruokia, mutta niitä voi myös käyttää tuomaan makua moniin muihin ruokiin. Tein mansikoista ihanan mansikkasalsan, joka tulee illalla sulostuttamaan grillattuja kampasimpukoita!





Jos tykkäät marjoista, sinulla on nyt mahdollisuus osallistua kivaan kilpailuun ja voittaa itsellesi legendaarinen Kitchen Aid -blenderi!

Toimi näin: Valmista herkullinen marja-annos ja jaa kuvasi herkuista, niin olet mukana kolmen blenderin arvonnassa. Käytä vadelmia, mansikoita, mustaherukoita tai pensasmustikoita. Osallistumaan pääset Power Fruits -sivulla ja aikaa on elokuun loppuun. Nyt mielikuvitus liikkeelle!

Jos satut osumaan Power Fruits -promopisteelle, voit osallistua myös nappaamalla siellä kuvan ja julkaisemalla se Power Fruits -sivulla.



Power Fruits kilpailu

Katso kilpailu täältä ja osallistu 31.8. mennessä!



tiistai 18. heinäkuuta 2017

Arzak



Baskimaan matkamme jatkui Bilbaosta San Sebastianiin. Kaupunki sijaitsee Atlantin rannalla vain parikymmentä kilometriä Ranskan rajasta. San Sebastinia pidetään herkuttelijoiden paratiisina, mistä osoituksena on kaupungin ravintoloille myönnetyt 16 Michelin-tähteä - aika huikea saavutus, kun kyseessä on Tampereen kokoinen kaupunki.




Mikä on saanut San Sebastianin kulinarismin kukoistamaan? Maantieteellinen sijainti on hyvän ruoan valmistamiselle otollinen: hyviä tuoreita raaka-aineita saadaan merestä, kasvitarhoista ja lähialueen tiloilta. Ilmasto on olennaisesti viileämpi kuin keskisessä tai eteläisessä Espanjassa, minkä ansiosta satoa saadaan runsaasti. Tämän lisäksi on tarvittu kunnianhimoa ja pioneerihenkeä, jonka avulla perinteisestä Baskikeittiöstä on kehitetty kulinaristien arvostama hyvän ruoan mekka.




Kun suunnittelimme matkaamme Baskimaahan, kiinnostuimme Arzakista. Ravintola mainittiin "50 maailman parasta ravintolaa" -listalla, johon tutustuin netissä. Arzakin historia heijastaa Baskimaan keittiön nousua maailman tietoisuuteen: ravintola on kuulunut Arzakin suvulle vuodesta 1897, mutta vasta karismaattinen Juan Mari nosti sen nykyiseen arvostukseen. Oli kunnia tavata tämä tarmokas ja sympaattinen 74-vuotias omistaja, joka edelleen hallinnoi paikan keittiötä ja tuli tervehtimään meitä käynnillämme.




Pöydän varaaminen Arzakista vaati päättäväisyyttä: yhden puhelinsoiton ja kolme meiliä, sekä San Sebastianiin saapumisen aikaistamisen päivällä, jotta himoittu pöytä järjestyi. Pilvisenä päivänä suuntasimme automme kohti San Sebastianin kukkulaa, jossa Arzakin ravintola sijaitsee. Julkisivuremontissa oleva talo ei päältä päin näytä siltä, että siellä sijaitsee yksi maailman parhaista ravintoloista.




Savuttuamme hillitysti valaistuun toisen kerroksen ravintolasaliin päädyimme valitsemaan lounaaksemme päivän maistelumenun, sillä halusimme saada kattavan näytteen siitä mitä Arzak osaa. Maistelumenu oli 7-osainen, ja sitä ennen tarjoiltiin neljän makupalan inspiroiva johdatus makumaailmaan, sekä lopuksi vielä skeittilaudalta suklaavalikoima.





Keittiön tervehdyksinä tarjotut makupalat tarjoiltiin inspiroivasti stailattuina. Erikoisena makuyhdistelmänä jäi mieleen marinoitu sardiini ja mansikka, joka toimii! Menu sisälsi monipuolisesti seafoodia, lihaa ja kasviksia. Arzakin keittiö pohjautuu Baskimaan perinteisiin, joihin Juan Mari ja Elena ovat tuoneet oman  persoonallisen"New Basque Cuisine" -näkemyksensä.








Annoksiin toivat särmää ennakkoluuloton raaka-aineiden yhdistely, suklaan käyttö pääruoissa sekä rapsakkaan purutuntumaa tuovat elementit. Erityisesti mieleen jäi ravintolan lupaus: jos ette pidä jostain, sanokaa ja tarjoamme teille muuta tilalle! Sama päti myös valitsemaamme viiniin. Arzak oli vahvasti sitoutunut siihen, että asiakas ravintolasta lähtiessään on tyytyväinen. Vastaavaa emme ole usein kokeneet.


Jelena Arzak



Herkuttelumme lomassa Juan Marin tytär Elena Arzak tuli tervehtimään meitä. Lahjakas Elena vastaa ravintolan päivittäisestä toiminnasta taidolla, joka on johdattanut hänet arvostetuimpien keittiömestarien joukkoon. On myös hienoa, että Elena on valloittanut paikkansa tällä varsin miesvaltaisella alalla.




Jälkiruokia ei Baskimaan keittiössä kannata jättää väliin. Vaikken olekaan varsinaisesti makean ystävä, pidin paljon kaikista kolmesta jälkiruoasta. Kun laadukas suklaa yhdistyi hedelmäisiin ja marjaisiin makuihin sekä särmää tuoviin mausteisiin, syntyi herkullinen kokonaisuus. Myös presentaatioon oli panostettu: vietnamilainen suklaa ja acai-marjat tarjottiin skeittilaudan pätkältä.








Reilun parituntisen lounaan saimme vielä tervehtiä legendaarista Juan Maria, joka edelleen 74-vuotiaana hallinnoi Arzakin keittiötä. Ei voi kuin ihailla tämän energisen ja sympaattisen herran aikaansaannoksia!


Juan Mari Arzak ja Elena Arzak

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Baskimaan salaisuus



Onko kukaan teistä sattunut katsomaan televisiosta Syötävän hyvä Espanja -sarjaa? Siinä matkustetaan ympäri Espanjaa ja tutustutaan paikallisen keittiön herkkuihin ja ihmisiin, jotka ne valmistavat. Muutaman jakson nähtyäni ymmärsin, että Espanjassa on Italian tapaan hyvin vahva paikallinen ruokakulttuuri, josta paikalliset ovat ylpeitä. Ohjelmassa esittäytyvät eri paikkakuntien ihmiset, jotka ovat valmistaneet ilmakuivattua kinkkua, oliiviöljyä, leipää, savustettua paprikaa tai chorizoa koko ikänsä ja ovat ylpeitä siitä mitä tekevät. Vastaavaa asennetta kaipaisin myös Suomessa.







Tämän kesän loman aluksi suuntasimme Espanjan Baskimaahan. Monet pitävät Baskimaata Espanjan kulinaarisesti kiinnostavimpana alueena. Ruoan tasosta kertoo jotain sekin, että tällä suhteellisen pienellä alueella on nelisenkymmentä ravintolaa, jotka ovat ansainneet Michelin-tähden. Baskimaan sijainti meren ja vuorien välissä on myös monien raaka-aineiden saannin kannalta edullinen. Tämä kaikki kuulosti niin houkuttelevalta, että päätimme suunnistaa tutustumaan Baskimaahan ja sen herkkuihin.







Matkamme kulki Madridin kautta ensin kauniiseen Segoviaan ja sieltä Burgosin kautta Bilbaoon. Matkalla maistelimme tapaksia, tai pintxoksia kuten niitä Baskin kielellä kutsutaan. Laadukkaissa paikoissa saimme maistaa ilmakuivattua kinkkua, langustiini-burgeria, anjovista, grillattua hanhenmaksaa, tartar-härkää, paahdettua pikkulammasta, marinoitua bakkalaa, mustekalavartaita ja pikkupiiraita. Joissain paikoissa taas aloimme kyllästyä liiallisen leivän popsimiseen, sillä useimmat tapakset oli koottu leipäpalasen päälle. Uhkaako lisääntyvä turismi heikentää tapas-annosten laatua? Olen saanut paljon inspiraatioota tapasten kehittelyyn, ja päässäni vilisee ideoita pikkupurtavista joita tulen Suomeen palattuani tekemään.





 




Baskimaahan tutustumisemme alkoi Bilbaosta. Tämä pohjoisen Espanjan kaupunki on useimmille tuttu Frank Gehryn suunnittelemasta Guggenheimin taidemuseosta, joka kaarevine metallipintoineen on auttanut Bilbaota uudistamaan teollisuuskaupungin imagoaan ja saanut turistimäärät voimakkaaseen kasvuun. Baskimaa on muuta Espanjaa keskimääräistä vauraampi alue. Satuin keväällä lukemaan artikkelin, jossa oli listattu maailman 50 parasta ravintolaa. Niistä kolme sijaitsee San Sebastianissa tai sen lähistöllä. Miten tähän Tampereen kokoiseen alueeseen on kertynyt tällainen määrä kulinaarista osaamista? Siitä on otettava selvää!






lauantai 27. toukokuuta 2017

Pikkumustekalat Portugalilaisittain



Löysin ilokseni Helsingin Teurastamolle avatusta kalakaupasta pieniä parin sentin kokoisia mustekaloja. Näitä pikkumustekaloja katsoessani palasin muistoissani Portugaliin ja Lissaboniin, jossa nautimme kaakeleilla vuoratuissa ravintoloissa herkullisia seafood-aterioita. Päätin valmistaa pikkumustekalat Portugalilaiseen tapaan pannulla kypsyttäen viinin, tomaattimurskan, oliivien, riisin ja mausteiden kanssa. Tämä herkullinen annos valmistuu helposti, vaikkei olisikaan mikään mustekalaekspertti!


Kahteen annokseen tarvitaan
200 g pieniä mustakaloja (baby octopus)
1 purkki tomaattimurskaa
1 dl valkoviiniä
1 valkosipulinkynsi murskattuna
1 punasipuli hienonnettuna
12 mustaa oliivia
suolaa
mustapippuria
100 g arborio-riisiä
persiljaa hienonnettuna




Laita mustekalat kuumalle kuivalle pannulle ja paista noin minuutin ajan. Lisää valkoviini, tomaattimurska, valkosipuli, punasipuli ja oliivit ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Kypsytä keskilämmöllä kannen alla 10 minuuttia, lisää riisi ja anna hautua kunnes riisi on kypsää. Koristele annos persiljalla.

perjantai 19. toukokuuta 2017

Parsaa Hollandaise-kastikkeella

Parsaa hollandaise-kastikkeella

Parsa ja Hollandaise-kastike on klassinen yhdistelmä, joka toimii takuuvarmasti. Hollandaise on yksi ranskalaisen keittiön viidestä peruskastikkeesta. Sen osaaminen palkitsee, sillä voit tarjota sitä lukuisten ruokien kanssa ja tehdä siitä eri versioita. Hollandaise-kastikkeen valmistaminen ei loppujen lopuksi ole niin vaikeaa, kun teet sen lempeässä vesihauteessa. Muista keittää parsa niin että se säilyy pureskeltavan rapeana!


Kahteen annokseen tarvitaan
6 vihreää parsaa
suolaa
baby-lehtikaalia tai muuta lempeän makuista yrttiä

Hollandaise-kastike:
1 kananmunan keltuainen
50 gr voita
2 tl sitruunamehua
ripaus suolaa
1 tl kuivattua rakuunaa hienonnettuna


Parsaa hollandaise-kastikkeella


Napsauta parsojen tyvestä kuiva osa pois ja kuori parsat varoen nuppuja. Keitä parsoja suolalla maustetussa vedessä muutama minuutti kunnes parsat ovat kypsyneet, mutta ne ovat säilyttäneet pureskeltavan rakenteen. Nosta parsat talouspaperille odottamaan.

Kastikkeen tekoon tarvitset kattilan ja pienen lämmönkestävän kulhon, jonka voit asettaa tukevasti kattilan päälle niin että astia menee suurelta osin kattilan sisälle. Laita kattilaan vettä ja anna sen lämmetä kunnes vesi hieman kuplii, ja vähennä lämpöä niin että vesi juuri ja juuri kuplii. Aseta kulho kattilan päälle.

Sulata voi eri kattilassa, älä päästä kiehumaan. Lisää kananmunan keltuainen ja sitruunamehu kulhoon. Vatkaa miedolla lämmöllä niin että seos sakenee, mutta varo kypsyttämästä liikaa jottei kastike muutu kokkareiseksi. Lisää vähitellen sula voi pienissä erissä jatkuvasti sekoittaen. Odota että voi on imeytynyt keltuaiseen ennen kuin lisäät sitä. Mausta hienonnetulla rakuunalla ja ripauksella suolaa.

Kokoa annos tarjoilulautasille: ensin parsa, sen päälle kastike ja koristele lopuksi baby-lehtikaalilla.




torstai 11. toukokuuta 2017

Kampasimpukat kaislikossa inspired by Alvar Aalto



Tämän vähän hassun nimen takaa paljastuu annos, josta löytyy paistettuja kampasimpukoita ja kahdella tavalla valmistettua purjoa. Tämä merellinen annos sai inspiraationsa Alvar Aallon mustasta matalasta maljasta, joka mielestäni sopii hienosti tarjoiluastiaksi monille ihanille herkuille.


Tähän annokseen tulee purjoa kahdella tavalla valmistettuna: purjon valkoinen osa haudutetaan lempeästi kermassa, ja vihreä osa puolestaan paistetaan rapeaksi niin että se saa hienostuneen hieman savuisen aromin. Kauniisti ruskistuneet purjosuikaleet antavat myös annokselle tyylikkään viimeistelyn. Rapeiden purjosuikaleiden idea löytyi kasvisherkuttelijan paratiisista Berliinistä.


Kahteen annokseen tarvitaan
6 kampasimpukkaa
purjoa, sekä valkoista että vihreää osaa
1/2 dl kermaa
suolaa
oliiviöljyä




Leikkaa purjon vihreä osa pitkiksi suikaleiksi. Laita pannulle oliiviöljyä ja kypsennä purjosuikaleita kunnes ne ovat ovat rapeita ja ohuimmalta osuudelta kauniin ruskistuneita. Anna niiden kuivahtaa talouspaperilla.




Poista purjon valkoisesta osasta mahdolliset kuivat osat ja viipaloi purjo poikkisuuntaan reilun sentin paksuisiksi viipaleiksi. Laita kerma ja purjo kattilaan ja hauduta kunnes purjo on kypsää ja pehmeää.

Kuivaa kampasimpukat huolellisesti talouspaperilla. Paista kampasimpukat kuumalla kuivalla teflonpannulla noin minuutin ajan kummaltakin puolelta. Mausta kampasimpukat ripauksella suolaa.




Kokoa annos syville lautasille: aseta alimmaksi valkoinen purjo kermakastikkeineen, lisää tämän päälle kampasimpukat ja koristele lopuksi kauniisti rapeilla vihreillä purjosuikaleilla.




sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Pienet ahvenfileet ja rapeat purjosuikaleet



Parin viikon takaisella Berliinin matkalla löysimme uuden ihanan ravintolan: Cookies Cream on erikoistunut fine dining -kasvisruokiin, joita nauttiessa vannoutunut sekasyöjäkin unohtaa lihan ja kalan olemassaolon. Toin maistelumenusta tuliaisiksi kotikeittiöön rapeaksi kypsennetyt purjosuikaleet, joiden hienostunut hieman savuinen purjon aromi sopii yhdistettäväksi moniin ruokiin, kuten seafoodiin ja sieniin.


Tässä ruoassa yhdistin rapeat purjosuikaleet pienten ahvenfileiden kanssa. Yksinkertaista, mutta ihan superherkullista! Rakastan purjosuikaleita myös siksi, että ne antavat annokselle kauniin ja stailatun ulkoasun. Vaikka annos syntyi suomalaisista raaka-aineista, katoin sen syömäpuikkojen kanssa, sillä tuo yhdistelmä vaan näytti niin kauniilta ja toimi myös aterioidessa hienosti.



Cookies Cream Berliini
Cookies Cream, kasvisherkuttelijan mekka Berliinissä

Kahteen annokseen tarvitaan
200 g pieniä ahvenfileitä
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl voita
suolaa
valkopippuria
persiljaa hienonnettuna

Rapeat purjosuikaleet:
20 cm:n pala purjon vihreää osaa
oliiviöljyä




Leikkaa purjon vihreä osa pitkiksi suikaleiksi. Laita pannulle oliiviöljyä ja kypsennä purjosuikaleita kunnes ne ovat ovat rapeita ja ohuimmalta osuudelta kauniin ruskistuneita. Anna niiden kuivahtaa talouspaperilla.




Poista ahvenfileistä ruodot ja mausta suolalla ja valkopippurilla. Laita pannulle oliiviöljy ja voi ja kypsennä ahvenfileitä muutama minuutti. Lisää hienonnettu persilja.

Asettele tarjoilulautasille ahvenfileet ja niiden päälle kauniisti purjosuikaleet. Kaada päälle pannuun jäänyt voi-öljyseos. Ruoka sopii hienosti syötäväksi myös puikoilla.





lauantai 29. huhtikuuta 2017

Mausteiset simpukat kookosmaidossa

Mausteiset simpukat kookosmaidossa

Pieniä vongole-simpukoita saa ilahduttavan usein tuoreena suomalaisten kauppojen kalatiskeiltä. Niistä valmistettava "Spaghetti alle Vongole" on klassikko, joka on yksi suosikeistani kun matkustelen Italiassa. Tällä kertaa päätin vaihteeksi valmistaa vongole-simpukat thai-tyyliin kookomaidossa maustettuna inkiväärillä, chilillä ja korianterilla. Varsinainen ruoka valmistuu hetkessä, mutta sitä ennen on tärkeää poistaa simpukoista hiekka liottamalla niitä suolavedessä. Muistan ensimmäisen kertani, jossa tein tämän vaiheen huolimattomasti, ja hampaissa ratiseva hiekka himmensi syömisen iloa!



Mausteiset simpukat thai-tyyliin


Kahden ruokailijan reiluun annokseen tarvitaan
700 g eli yksi pussillinen vongole-simpukoita, joista on poistettu avautuneet (kuolleet) simpukat
165 gramman purkki kookosmaitoa
1/2 dl vettä
1 valkosipulin kynsi ohueksi viipaloituna
1/2 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna
1/2 rkl tummaa ruokosokeria
1 tl kalakastiketta
tuoretta korianteria hienonnettuna
chiliä


Mausteiset vongole-simpukat kookosmaidossa


Laita suureen kattilaan 4 l kylmää vettä ja 1/2 dl merisuolaa ja sekoita niin että suola liukenee. Laita simpukat veteen, jolloin ne avautuvat ja puhdistuvat sisällä olevasta hiekasta. Huomaat, että vesi muuttuu pian sameaksi. Tämä johtuu siitä, että simpukat tuntevat suolavedessä olonsa kotoisaksi ja avautuvat, jolloin niiden sisällä oleva hiekkaa pääsee pois. Anna simpukoiden liota 40 minuuttia ja huuhtele ne kahteen kertaan kylmällä juoksevalla vedellä. Poista avonaiseksi jääneet kuolleet simpukat.

Laita suureen kuumaan pannuun vesi, valkosipuli, chili, inkivääri, kalakastike ja sokeri ja anna kypsyä hetki niin että sokeri liukenee. Lisää kookosmaito ja korianteria. Lisää simpukat kuumaan liemeen ja kypsennä kannen alla pari minuuttia niin että simpukat aukeavat. Poista simpukat, jotka kypsennyksen jälkeen ovat kiinni. Annostele syville lautasille liemineen ja koristele korianterilla.


tiistai 25. huhtikuuta 2017

Herkkusieni-kidneypapulasagne



Lasagne on perinteinen kaiken ikäisille maistuva pastaherkku, josta on kiva ideoida uudenlaisia versioita. Osallistuin Bloggers' Inspiration Day -tapahtumaan, josta sain suomalaisia Champ-herkkusieniä ja GoGreen Luomu -kidneypapuja. Innostuin kehittelemään niistä maukkaan herkkusieni-kidneypapulasagnen. Jauhelihakastikkeen sijasta lasagneen tulee herkkusienikastiketta, johon kidneypavut tuovat täyteläisyyttä ja ravintosisältöön proteiinia.


Opin ruotsalaiselta huippukokilta Matias Dahlgrenilta että salvia ja sienet sopivat hienosti yhteen, ja maustoin sienikastikkeen salvialla, timjamilla ja valkosipulilla. Juustokastikkeeseen käytin puolestaan italialaista ricotta-juustoa, joka toi ruokaa mukavaa makua ja hapokkuutta.


Uutta vege-lasagnea maistaneet ruokavieraani ihastelivat lasagnen herkullista makua, eikä kukaan jäänyt kaipaamaan lihaa! Oikein valmistettu lasagne on valmiina rakenteeltaan kakkumainen, eli siitä leikattu pala säilyttää lautasella muotonsa.








Tällä ohjeella valmistuu 4 annoksen herkkusieni-kidneypapulasagne:

Sienikastike:

600 g Champ-herkkusieniä viipaloituna
1 rkl voita
5 valkosipulinkynttä murskattuna
1 sipuli hienonnettuna
1 rkl tuoretta timjamia hienonnettuna
1 prk luomu tomaattimurskaa
1 pakkaus (285 g) GoGreen Luomu -kidneypapuja
1 dl smetanaa
5 lehteä tuoretta salviaa hienonnettuna

Juustokastike:

5 dl maitoa
250 g pehmeää ricotta-juustoa
suolaa

Muut ainekset:

noin 300 g lasagnelevyjä (omaan vuokaani käytin 5 suurta lasagnelevyä)
oliiviöljyä vuoan voiteluun
1 dl parmesaania raastettuna
4 salvian lehteä koristeeksi





Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. 

Valmista sienikastike: Kypsytä herkkusieniviipaleita keskilämmöllä muutama minuutti. Lisää voi, sekoita. Lisää valkosipuli, sipuli ja timjami, sekoita. Lisää tomaattimurska ja anna hautua muutama minuutti. Huuhtele pavut ja lisää ne ja smetana seokseen, sekoita ja hauduta 10 min. Lisää lopuksi salvia.

Valmista juustokastike: Lämmitä maito ja sekoita siihen ricotta-juusto, mausta suolalla.

Voitele uunivuoka oliivioljyllä. Lisää pohjalle kerros sienikastiketta. Aseta päälle lasagne-levy, sen päälle kerros sienikastiketta ja tämän päälle kerros juustokastiketta. Tee lisää kerroksia lisäämällä lasagnelevy, sienikastike ja juustokastike kunnes vuoka on valmis. Ripottele päälle parmesaaaniraaste, peitä vuoka foliolla ja kypsennä uunissa 175-asteisessa uunissa noin tunnin ajan. Poista folio ja anna olla uunissa sen ajan että pinta ruskistuu kauniisti. Ota uunista ja anna levätä folion alla 10 minuuttia ennen kuin annostelet lautasille. Koristele salvian lehdillä.




perjantai 14. huhtikuuta 2017

Arrivederci Roma



Viikon takainen Rooman matka oli onnistunut ja kaupunki tuntui avautuvan paremmin kuin aiemmilla kerroilla. Koska merkittävät nähtävyydet ja rauniot on jo tullut aiemmin nähtyä, saatoimme keskittyä nauttimaan kaupungista, sen kulttuurista ja tunnelmasta, ihanista ihmisistä sekä herkullisesta ruoasta. Kokosin tähän Rooman viikon kokemuksia. Luvassa ei ole Da Vinci -koodin ratkaisua vaan omia oivalluksia tästä ikuisesta kaupungista.




Rooman urbaani ympäristö kätkee sisälleen keitaita, joiden ohi matkaaja helposti kulkee. Yksi niistä on kattoterassit ja niillä toimivat ravintolat. Yllä olevat kuvat on otettu Hotel Raphaelin katolla Terrace Bramantella. Sisälle pääseminen edellyttää, että sinulla mukanasi henkilötodistus. Terassilla on kiva piipahtaa ihailemassa kaunista näköalaa ja nauttimassa vaikkapa lasillinen paikallista viiniä. Googlaamalla "Rome rooftop terrace" löydät lisää vierailemisen arvoisia terassiravintoloita, joista monet tarjoavat myös erinomaista ruokaa.




Suosikkipaikkani Roomassa ovat Piazza Navona ja Pantheon. Piazza Navona on stadionin muotoinen aukio, jolla sotilaat ovat aikoinaan mitelleet voimiaan. Tänä päivänä Piazza Navonaa reunustavat palatsit ja aukiolla on näyttäviä patsaita ja suihkulähteitä. Pysähdyn nauttimaan Piazza Navonan ainutlaatuisesta tunnelmasta Dolce Vita -ravintolan terassilla viinilasillisen kanssa. Ruokailua en aukion turistipaikoissa suosittele, mutta lähistöltä löytyy ihania ravintoloita, muun muassa Santa Lucia ja Cul de Sac.





Pantheon on suurenmoinen rumankaunis monien uskontojen temppeli, joka on kestänyt kahdentuhannen vuoden koettelemukset. Jyhkeä rakennus on arkkitehtooninen mestariteos, jota valaisee katon pyöreästä aukosta tuleva luonnonvalo. Pantheonissa kannattaa piipahtaa sisällä, sekä ihailla sitä vaikkapa ennen illallista Pantheonin edustan aukion terassilla aperitiivia nauttien. Vaikkei olisikaan uskonnollinen ihminen, kannattaa Roomassa tutustua kirkkoihin, niin kauniita ne ovat. Kirkoissa näkyy vuosituhantinen historia, sen aikana koottu vauraus ja taideaarteet.
























Rooman historiallisesta keskustasta löytyy piilotettuja puutarharavintoloita, joista suosikkini on Hotel de Russie. Löysimme paikan alunperin sattumalta, kun halusimme lepuuttaa jalkojamme shoppailun jälkeen. Kun kulkee hotellin läpi saapuu lopulta ihanaan puutarhaan, jonka suurenmoisella terassilla voi nauttia ravintolan erinomaisesta ruoasta. Paikka on yksi suosikeistani, jossa käyn aina Roomassa vieraillessani. Oli hassua, että ravintolan tarjoilija muisti meidät, vaikka edellisestä matkasta oli ehtinyt kulua jo vuosi.











Italialainen ruoka on mielestäni maan tärkein nähtävyys, niin hyvää ja laadukasta se on. Italialaiset ovat ylpeitä ruoastaan, eikä syyttä. Kun Suomessa on viime aikoina alettu puhua satokausiajattelusta, Italia on elänyt ja syönyt sen mukaan aina. Matkamme sattui aikaan, jolloin artisokkasato oli valmistunut. Ravintolat olivat somistaneet sisäänkäyntejään latva-artisokilla ja tarjosivat tuoreista artisokista valmistettuja herkkuja. Hieman myöhemmin on vuorossa parsa, joka näkyy ravintoloiden ruokalistoilla ja toreilla.








Vaikkei Rooma ole rannikkokaupunki, on sen seafood-tarjonta uskomattoman upea. Matkamme aikana nautin ehkä elämäni parhaan seafood-lautasen. Kun kaarsimme Trasteveren kaupunginosassa sijaitseva vaatimattoman näköisen A Maidda -ravintolan eteen, emme sen pienelle varjoisalle terassille istahtaessamme tienneet mitä odottaa. Tarjoille tuotiin valikoima hienoja merenherkkuja, muun muassa ostereita, langustiineja, kahdenlaisia rapuja, simpukoita, hummeri, merisiilejä, tonnikalaa ja anjoviksia. Kaikki huipputuoreet merenantimet tarjottiin raakana tai nopeasti marinoituina. Kun ravintolan emäntä kuuli että pidän merisiilistä, hän lisäsi annokseemme muutaman ylimääräisen. Kun italialaiset huomaavat että heidän paikallista ruokaansa arvostaa, he innostuvat ja tekevät parhaansa että vieras viihtyy. Tällöin kannattaa antautua hemmoteltavaksi!








Roomalaiset rakastavat makeaa. Vaikken olekaan mikään jälkiruokaihminen, nautin muutamissa ravintoloissa ihania jälkiruokia. Dolci-osastoon kannattaa siis ehdottomasti tutustua. Makeat vivahteet näkyivät myös muissa ruoissa: maistoin jättirapuja, joihin oli sitruunan sijasta lisätty appelsiinimehua. Ihastuin tähän yhdistelmään, jota kotikeittiössani tulen taatusti kokeilemaan. Nautin myös pasta-annoksen, joka ricottapohjaisen makean kastikkeensa ansiosta olisi käynyt vaikka jälkiruoasta.








Satuimme näkemään kadunvarsimainoksen taidenäyttelystä, joka esitteli laajasti Jean-Michel Basquiat´n tuotantoa. Sinänsä hassua, koska näyttelystä ei löytynyt netistä mitään tietoa, kun ennen matkaamme haimme kiinnostavia kohteita. Näyttely oli juuri avautunut ja oli tarjonnaltaan ylenpalttinen. Vuonna 1988 27-vuotiaana kuollut Jean-Michel Basquiat kuuluu nykytaiteen suurimpiin nimiin. Mugrabi Collectionista koottu noin 100 teoksen näyttely kertoo Basquiatin tiestä katutaiteilijasta New Yorkin taidegallerioiden suosikiksi. Näyttely on auki 2.7.2017 asti ja on ehdottomasti käymisen arvoinen.
















Rooma muodostuu useista kylistä, joilla kullakin omaleimainen tunnelmansa. Tutustuimme kaupungin kulttuuritarjontaan jazz-konsertissa, jota kuunnellessaan saattoi samalla nauttia maukkaan illallisen. Trasteveren kaupunginosa kannattaa ehdottomasti katsastaa: se on Tiber-joen toisella puolella sijaitseva oma kylänsä, jonka kapeilla kaduilla voi päiväsaikaan tutustua pikkuliikkeiden tarjontaan ja seurata katutaiteilijoiden esityksiä. Illalla Trastevere muuttuu hauskanpitopaikaksi, jonka lukuisat baarit ja ravintolat täyttyvät iltaa viettävistä ihmisistä.







Roomasta lähtiessäni tiesin että haluan sinne pian uudelleen. Olen ihastunut tähän elämää sykkivään kaupunkiin, jonka asukkaat elävät päivittäin arkeaan tuossa historiallisessa ympäristössä. Lähetän lämpimät ajatukseni roomalaisille, jotka tekivät matkastani elämyksellisen ja jaksavat olla ystävällisiä meille vierailijoille joita kaupunkiin saapuu miljoonia joka vuosi. Arrivederci Roma!