Lounaspaikkaa valitessamme sivuutimme lukuisia turistien valtaamia ravintoloita. Mietin miksi joku toisesta maasta Italiaan ja Roomaan matkustava menee syömään pizzaa tai turistipastaa, joka on sitä samaa mitä jokaisesta kaupungista saa. Hyvää ruokaa arvostavana olen aina matkustaessani nauttinut mahdollisuudesta tutustua paikalliseen ruokakulttuuriin ja herkkuihin.
Rooman vierailumme ensimmäisenä päivänä päädyimme ravitolaan, jonka keittiötä johti roomalainen isoäiti. Saimme maistaa perinteistä roomalaista ruokaa: alkuruoaksi tuhtia ja maukasta herkkutattikeittoa, ja pääruoaksi seafood-spagettia. Ruoka oli tehty rakkaudella ja arvostaen paikallisia raaka-aineita ja perinteitä. Yltäkylläisessä merenherkkujen pastassa oli vongole-simpukoita, sinisimpukoita, mustekalaa ja täyteläinen viinillä ja valkosipulilla maustettu kastike.
Herkullisen lounaan jälkeen pyysin luvan käydä tervehtimässä ravintolan keittiömestaria. Astuessani keittiön ovelle kohtasin ravintolan ruoasta vastaavan Nonnan, joka on 80-vuotias roomalainen teräsnainen. Kerroin että olimme nauttineet suuremmoisesti ateriasta, ja osoitin syvän kunnioituksen hänelle. Halasimme ja vaihdoimme poskisuukot. Tämä kohtaaminen roomalaisen isoäidin kanssa vakuutti minut jälleen kerran siitä, että hyvä ruoka synntyy rakkaudella hyvistä raaka-aineista.
Jos Cucina Romana kiinnostaa, kannattaa Roomassa muistaa Ristorante Virginiae.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti