Rakastan Italiaa. Jos täytyy nimetä yksi maa Euroopasta jossa haluan viettää lomani, ja jonne on ihana palata kerta toisen jälkeen, se on Italia. Kuten kaikki rakkaustarinat, on vaikea oikeastaan kertoa mistä tuo tunne lähtee. Ehkä se on kaunis maa täynnä kulttuuria. Ihanaa ruokaa ja viiniä. Ystävällisiä ihmisiä, jotka eivät väsy loputtoman matkailijoiden joukon edessä, vaan jaksavat hymyillä ja olla ystävällisiä.
Vietämme tämän vuoden talvilomaa Roomassa samaan aikaan kun Euroopan Unioni juhlistaa täällä vuosipäiväänsä. Kuusikymmentä vuotta sitten tässä kaupungissa solmittiin Rooman sopimus, josta tuli peruskivi Euroopan unionille. Kritiikistä huolimatta Euroopan yhteisö on tuonut sotaiseen maanosaamme rauhaa ja edistänyt taloudellista kehitystä. Emme tienneet juhlallisuuksista ennen kuin näimme Angela Merkelin hotellimme hississä. Me väistimme EU-johtajia, mustia autoja, turvamiehiä ja liikennerajoituksia Trastevereen, joka on Rooman Soho.
Kävin ostoksilla Trasteveren kulmakaupassa ja maksaessani ostokset unohdin kamerani kaupan tiskille. Huomasin kamerani puuttuvan vasta myöhemmin nauttiessamme viiniä terassilla, enkä ollut varma mihin se oli laukustani kadonnut. Kolmen tunnin jälkeen palasin kulmakauppaan, ja sain kamerani takaisin ennen kuin edes ehdin esittää asiaani. Isoäiti tiskin takana totesi että olen "fortunata", ja oli oikeassa. Suuren kaupungin kainalossa eletään edelleen kylämäisesti, ollaan ystävällisiä ja rehellisiä. Rakastan roomalaisia.
Kauniina keväisenä päivänä lämpötila Roomassa kipuaa kahdenkymmenen paremmalle puolelle. Auringossa tarkenee lyhythihaisessa paidassa. Hotellimme edustalla rosmariinit ja muut kasvit ovat kukassaan ja kertovat että kevät on tullut. Bangladeshilainen ovimies tervehtii meitä iloisesti ja vaihdamme muutaman sanan päivän kuulumisista. Amo l'Italia!
