Ruokainspiraatiota Roomasta

Tämä vuotinen talviloma vaihtui kiireiden vuoksi kevätlomaan Roomassa. Pako koleasta ja sateisesta Suomesta tuntui houkuttelevalta, ja kun keväiseen auringonpaisteeseen vielä yhdistää ihanan italialaisen ruoan ja viinin Rooman upeissa puitteissa, ovat nautinnollisen loman ainekset koossa. 

Pyrin aina matkoitani löytämään kotikeittiööni uusia ideoita ja inspiraatiota. Laukussani kulkee aina mukana pieni muistikirja, johon kirjoitan ravintoloissa saamani uudet ideat. Kokosin tähän postaukseen muutamia Rooman matkalla saamiani ajatuksia, joilla piristää kotoista ruoanlaittoa.

Olen oppinut Roomassa uusia kiinnostavia makuyhdistelmiä: paistetut jättiravut maistuvat voissa kypsennetyn pinaatin kanssa herkullisilta.

Huikean maukkaaseen kalatartariin makua toivat avokado, rakuuna ja erinomainen oliiviöljy. Italialaiset käyttävät monesti kalaruoissa rakuunaa siinä missä me tilliä.

Juustojen sekoittamalla syntyy lohturuokien aatelia. Nauttimani herkulliset tortelliinit oli täytetty kolmen juuston seoksella, jonka päälle oli raastettu parmesaania ja rouhittu runsaasti mustapippuria.

Teknistä taituruutta edusti mustekalapasta, jossa mustekala oli leikattu julienne-suikaleiksi, joiden paksuus oli sama kuin itse tehdyn pastan. En tiedä miten tuo mustakalan leikkaaminen onnistuu noin ohueksi, mutta aion harjoitella! Kolmantena raaka-aineena ruoassa oli kesäkurpitsa, joka oli myös suikaloitu ohueksi. Mausteena ripaus chiliä.

Roomassa on parhaillaan menossa artisokka-sesonki. Monet avintolat ovat somistaneet ikkunansa ja sisäänkäyntinsä artisokilla, ja menuilla on toinen toistaan herkullisempia artisokkaruokia. Oma suosikkiannokseni oli baby-artisokista valmistettu salaatti, jossa pienet, vaaleat artisokat oli mandoliinilla viipaloitu ohueksi. Ne tarjottiin pienten rapeaksi paistettujen pancetta-pekonipalasten kanssa. Kastikkeena hyvää oliiviöljyä, sitruunamehua ja pieni ripaus persiljaa ja mustapippuria. 

Roomalaiset yhdistävät taiten seafoodin ja hedelmät. Opin tämän muun muassa sashimi-tyyppisessä raakaa kalaa sisältävässä annoksessa, johon kirpeyttä ja aromia toi greippisorbet. Tulen yhdistelemään seafoodia ja hedelmiä rohkeasti myös omassa keittiössäni.

Viimeeksi maistoin merisiilin mätiä kalastajien veneestä vieraillessani Samoksella. Hedonistisestä Roomasta löytyy riittävästi ruoasta nauttivia ihmisiä ja ravintoloita, jotka tarjoavat tuoreita merisiilejä.

Tutkimusretki hyvät ruoan ja italialaisen kulttuurin sielunmaisemaan jatkuu. Roomalaisen ravintolan iskulause kiteyttää mission hienosti!

Elämän nälkä

Kun kiireisen alkuvuoden jälkeen suuntasimme Roomaan lomalle, tiesin mitä halusin. Tahdoin nauttia auringon lämmöstä, ikuisen kaupungin kauniista näkymistä ja roomalaisen keittiön herkuista. Kun kevätauringon lämmittäessä nauttii italialaisesta viinistä ihaillen Pantheonia, yhdisyvät siinä nautinnot jotka tekevät elämästä elämisen arvoisen.

Lounaspaikkaa valitessamme sivuutimme lukuisia turistien valtaamia ravintoloita. Mietin miksi joku toisesta maasta Italiaan ja Roomaan matkustava menee syömään pizzaa tai turistipastaa, joka on sitä samaa mitä jokaisesta kaupungista saa. Hyvää ruokaa arvostavana olen aina matkustaessani nauttinut mahdollisuudesta tutustua paikalliseen ruokakulttuuriin ja herkkuihin. 

Rooman vierailumme ensimmäisenä päivänä päädyimme ravitolaan, jonka keittiötä johti roomalainen isoäiti. Saimme maistaa perinteistä roomalaista ruokaa: alkuruoaksi tuhtia ja maukasta herkkutattikeittoa, ja pääruoaksi seafood-spagettia. Ruoka oli tehty rakkaudella ja arvostaen paikallisia raaka-aineita ja perinteitä. Yltäkylläisessä merenherkkujen pastassa oli vongole-simpukoita, sinisimpukoita, mustekalaa ja täyteläinen viinillä ja valkosipulilla maustettu kastike. 

Herkullisen lounaan jälkeen pyysin luvan käydä tervehtimässä ravintolan keittiömestaria. Astuessani keittiön ovelle kohtasin ravintolan ruoasta vastaavan Nonnan, joka on 80-vuotias roomalainen teräsnainen. Kerroin että olimme nauttineet suuremmoisesti ateriasta, ja osoitin syvän kunnioituksen hänelle. Halasimme ja vaihdoimme poskisuukot. Tämä kohtaaminen roomalaisen isoäidin kanssa vakuutti minut jälleen kerran siitä, että hyvä ruoka synntyy rakkaudella hyvistä raaka-aineista.

Jos Cucina Romana kiinnostaa, kannattaa Roomassa muistaa Ristorante Virginiae.

Fenkolirisotto

Fenkolirisotossa toteutuu italialaisen keittiön filosofia: edullisista raaka-aineista saadaan herkullinen ruoka, jossa ainesten maut tulevat hienosti esille. Fenkoli on korkealuokkainen ja usein aliarvostettu raaka-aine, josta saa herkullista ruokaa. Kaiken lisäksi se on huipputerveellinen sisältäen paljon C-vitamiinia, rautaa ja antioksidantteja. Mutta ne kaikki unohtuvat, kun pääsee maistamaan tätä ihanaa risottoa!

Risotto valmistetaan paistinpanulla, ja on tärkeää sekoittaa riisiä kypsymisen aikana riittävän usein jotta risotosta saadaan kermaisen kosteaa. Käydessäni ravintola Murussa minulle tarjottiin kuivaa risottoa, mikä oli seissyt kattilassa tai lämpölampun alla ties kuinka kauan. Ikävä kokemus, mitä ei parantanut agressiivisen tarjoilijan epäasiallinen käytös. Tämän Muru-ravintolan virheen välttää, kun muistaa sekoitella riisiä sen kypsyessä ja tarjoaa risoton välittömästi.

Neljän ruokalijan annokseen tarvitaan
1/2 fenkoli hienonnettuna

fenkolin vihreät osat hienonnettuna

1 ruokalusikallinen fenkolinsiemeniä hienonnettuna

pieni sipuli pieneksi hienonnettuna
5 rkl voita, puolet paistamiseen ja loput myöhemmin

3 dl risottoriisiä, esimerkiksi Carnaroli tai Arborio sopii hyvin
vettä

suolaa
mustapippuria

1/2 dl kuivaa valkoviiniä

1 dl parmesaani-juustoa raastettuna

Laita nokare voita kuumalle paistinpannulle ja kuullota siinä hienonnettu sipuli, fenkoli ja fenkolinsiemenet. Lisää valkoviini ja riisi, sekoita. Lisää kiehuvaa vettä, sekoita ja anna nesteen imeytyä riisiin. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Kun neste on imeytynyt riisiin, lisää taas kiehuvaa vettä. Toista sama kunnes riisi on al dente -kypsää. Muista sekoittaa aika ajoin riisin kypsyessä, jolloin risotosta tulee kermaisen kosteaa kuten kuvassa. Lisää lopuksi voi, fenkolin hienonnetut vihreät osat, sekoita ja anna hautua noin minuutti. Lisää parmesaaniraaste, sekoita ja tarjoile välittömästi.

Kotona tehdyt aurinkokuivatut tomaatit

Tomaatti on moniin ruokiin erinomainen raaka-aine, onhan siinä humaamia joka tuo ruoan maut esille. Kokeilin valmistaa kotona uunissa kuivattuja tomaatteja, joita voin käyttää eri ruoissa raaka-aineena. Vaikka rakastan tomaattia, en erityisesti pidä aurinkokuivatuista tomaateista, sillä niiden maku on niin voimakas että se yleensä jyrää kaiken muun alleen. Lisäksi ne tuppaavat maistumaan säilykkeiltä. Tähän vuodenaikaan kaupasta on vaikea saada kunnon tomaatteja. Tällä uunikäsittelyllä hieman raa'anpuoleisistakin tomaateista saa herkullisen makeita.

Tässä ei siis ole kyse varsinaisesti aurinkokuivatusta tomaatista, mutten keksinyt parempaakaan otsikkoa. Valmistin näitä viime viikolla ensimmäistä kertaa ja kaikki ovat olleen niistä innoissaan. Herkullisessa maussa yhdistyy tomaatin tiivistynyt aromi ja tuoreen tomaatin makeus ja hedelmällisyys. Kuivatuista tomaateista voi valmistaa esimerkiksi ihanaa pastaa, risottoa tai käyttää niitä pataruokiin tai vaikkapa pitsaan.

Näitä tarvitaan:
Tavallisia tomaatteja tai luumutomaatteja
Maldon-suolaa

Halkaise tomaatit kannan suuntaisesti, laita puolikkaat leivinpaperin päälle uunipellille ja ripottele päälle hieman suolaa. Paista 90-asteisessa uunissa noin 5 tuntia. Paistoaika riippuu tomaattien koosta ja siitä kuinka paljon niissä on nestettä. Alla olevassa kuvassa näkyvät tomaatit ovat kypsyneet riittävästi; maku on tiivistynyt, mutta niissä on vielä kosteutta jäljellä.