Kesän matkasuunnitelmani ovat yhä ihanalla tavalla auki. Jos minun tulisi nimetä yksi maa Euroopassa, jonne haluaisin mieluiten matkustaa, se olisi Italia. Italia on uskomattoman hieno pakkaus kulttuuria, historiaa, kaunista luontoa, ystävällisiä ihmisiä ja ihanaa ruokaa ja viiniä.
En tiedä pidänkö enemmän Italian pohjoisosista vai etelästä. Molemmissa on oma viehätyksensä. Stereotypian mukaan pohjoisessa ollaan tehokkaita ja etelässä verkkaisia. Kiehtovinta Italiassa onkin sen vahva alueellinen kulttuuri. Olitpa Campaniassa, Lombardiassa, Piemontessa, Toscanassa tai Umbriassa, ihmiset ovat ylpeitä omasta maakunnastaan, sen kulttuurista, luonnosta, ruoasta ja viinistä. Sisiliassa ei kannata ravintolassa pyytää risottoa, eikä Milanossa haikailla Sardinialaisen Pecorino-juuston perään.
Ensimmäisellä Rooman matkallani muistan ärsyyntyneeni siitä, että kaupungilla kävellessäni tuntui aina takanani pärisyttelevän moottoripyörä tai skootteri, olinpa kävelykadulla tai harppomassa kadun yli. Toisilla treffeillämme kaupungin ja sen katujen eloisuus viehätti minua, enkä enää reagoinut takaani kuuluvaan moottoripyörän ääneen. Rooma oli hurmannut minut.
Tuskin mikään kaupunki vetää vetoja Roomalle historiallisten rakennusten runsaudessa ja kauneudessa. Joku saattaa kaupungilla kävellessään turtua vanhoihin rakennuksiin, sillä Rooman keskustassa niitä riittää. Oma suosikkini on Pantheon. Tuo muinainen romuluinen temppeli henkii arvovaltaa ja charmia, jota se on ehtinyt kerätä kahden vuosituhannen ajan. Parhaimmillaan se on nautittuna Pantheonin edustan auringon lämmittämällä aukiolla. Terassilla nautittu viinilasillinen saa muinaisen rakennuksen heräämään henkiin.
Eräänä iltana päädyimme illalliselle pieneen ravintolaan hieman Rooman keskustan ulkopuolella. Kaikki paikalliset asiakkaat näyttivät tuntevan toisensa, joten meidät kaksi vaaleatukkaista muukalaista pantiin merkille. Kun saimme ruokalistat ja teimme tottuneesti tilauksemme, kaikki rentoutuivat ja jatkoivat juttujaan.
Roomassa on muistiini painunut hetki, jolloin ajoimme hotelliimme pensaspalojen riehuessa tien molemmilla puolilla. Pääsimme vehreässä ympäristössä sijaitsevaan hotelliimme, ja nautimme ravintolan terassilla erinomaisen illallisen samalla seuraten paikkallista hääjuhlaa. Ensi kertaa minulle tarjottiin grillipihvin kanssa oliiviöljyä. Onneksi nyökkäsin silloin kunnon roomalaisen tapaan. Mitä etelämpään matkustaa, sitä enemmän oliiviöljyä ja vähemmän voita ruoanlaitossa käytetään.
Roomassa historia tulee vastaan joka puolella. Piazza Navonalla taistelivat aikanaan gladiaattorit ja hevoset, nykyisin siellä kilvoittelevat turistit saadakseen näpätyksi parhaan kuvan itsestään patsaiden edessä tai valloittakseen terassiravintolan parhaan pöydän. Kun oppii välttämään pisimmät jonot ja löytää omat suosikkinsa ihanassa kaupungissa, haluaa Roomaan palata uudelleen ja uudelleen.
Näitä lomakuvia selaillessa kuukauden päässä häämöttävä loma tuntuu nyt läheisemmältä. Mukavat lomamuistot palautuvat mieleen. Aion viikonlopun aikana tutkailla eteläisen Italian kohteita tarkemmin, ja toivottavasti myös tehdä varauksia. Joillain Italian matka päättyy Roomaan, minulle se saattaa tällä kertaa olla portti eteläisen Italian seikkailuihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti