Siikaseikkailu

Hyvät uutiset: onnistuin saamaan supertuoretta Ahvenanmaalaista siikaa. Opin samalla, että on olemassa hidaskasvuista, pienikokoista karisiikaa, joka lisääntyy luontaisesti. Tämä erotuksena vaellussiiasta, joka on peräisin pääasiassa istutuksista. Minun kalani olivat siis tätä maultaan parempana pidettyä karisiikaa.

Huonot uutiset: päätin kokeilla uutta reseptiä, jossa suomustettu siika kypsytetään uunissa matalassa 130 asteen lämmössä ja kala täytetään rakuuna-timjami-kevätsipulisilpulla. Ei hyvä. Siian hienostunut, vieno maku peittyi. Rakuuna ja timjami toivat makuun tunkkaisen vivahduksen. Pitkä kypsytys teki kalasta myös liian pehmeän. Seuraavalla kerralla valmistan siian perinteiseen tapaan: tilliä, voita, sitruunaviipaleita ja suolaa. Kypsytys 200 asteessa, kalan pintaan ehkä muutama viilto, johon suolaa ja sitruunaa. Virheistä oppii! :)

Aurinkoista keskiviikkoa!